-
Palvelumme
-
Lääkkeen myyntiluvan saaminen edellyttää tarkkoja tutkimuksia tuotteiden tehon ja turvallisuuden varmistamiseksi. Tähän kuluu usein runsaasti aikaa, joka voi syödä huomattavan osan patentin suoja-ajasta, sillä patenttihakemus on kuitenkin tehtävä ennen keksinnön julkistamista.
Lisäsuojatodistus (Supplementary protection certificate – SPC) on kehitetty korvaamaan myyntiluvan saamiseen kulunutta aikaa. Samalla lisäsuojatodistus antaa uusia lääkkeitä kehittäville yrityksille mahdollisuuden saada takaisin ainakin osan lääkkeen kehittämiseen käytetyistä, tyypillisesti merkittävistä kuluista, jotta yritykset jatkossakin haluavat investoida lääkekehitykseen.
Lisäsuojatodistus myönnetään lääkkeen tai kasvinsuojeluaineen vaikuttavaan aineeseen tai vaikuttavien aineiden yhdistelmään, jos:
Lisäsuojatodistus ei erikseen määrittele suojan laajuutta vaan suojapiiri perustuu tuotteen peruspatenttiin ja myyntilupaan. Suoja ulottuu peruspatentin puitteissa siihen tuotteeseen, johon myyntilupa on myönnetty. Lisäsuojatodistusta ei siis yleensä myönnetä patentille kokonaisuudessaan, vaan ainoastaan sille osalle, joka on saanut myyntiluvan.
Lisäsuojatodistus antaa enimmäkseen samat oikeudet kuin peruspatentti ja siihen liittyvät samat rajoitukset ja velvollisuudet. Siitä tulee mm. maksaa vuosimaksut vuosittain kuten patentistakin.
Vuonna 2019 tuli kuitenkin voimaan uusi asetus, jonka perusteella lisäsuojatodistus ei suojaa tuotteen valmistusta, jos tuote viedään EU-alueen ulkopuolelle, tai jos tuotetta valmistetaan varastointia varten puoli vuotta ennen todistuksen raukeamista. Tällä säätelyllä pyritään vahvistamaan EU-alueen yritysten kilpailukykyä kolmansien maiden yrityksiin verrattuna.
Lisäsuojatodistus tulee voimaan peruspatentin voimassaoloajan päättyessä ja sen voimassaoloaika on enimmillään 5 vuotta. Lisäsuojatodistuksen voimassaoloaikaan vaikuttaa se aika, joka on kulunut patentin tekemispäivästä myyntiluvan saamiseen EU-alueella seuraavasti:
Tämän lisäksi todistuksen voimassaoloon voi hakea 6 kuukauden jatkoaikaa, jos lääke on tutkittu lapsilla, erikseen hyväksytyn ohjelman (Pediatric Investigation Plan) mukaisesti. Tällä pyritään kannustamaan yrityksiä tutkimaan lääkkeitä myös lapsilla.
Lisäsuojatodistushakemus tehdään Patentti- ja rekisterihallitukseen erillisellä lomakkeella. Hakemus tulee tehdä kuuden kuukauden kuluessa siitä päivästä, jolloin tuotteeseen on myönnetty ensimmäinen Suomea koskeva myyntilupa tai kuuden kuukauden kuluessa patentin myöntämisestä, jos patentti myönnetään myyntiluvan saamisen jälkeen.
Patenttivaatimukset ovat patenttihakemuksen ydin määrittäessään mahdollisen patentin suojapiirin eli kielto-oikeuden rajat. Millaisilla vaatimuksilla patenttia kannattaa siis lähteä hakemaan?
Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää itsenäisiin patenttivaatimuksiin, koska ne määrittelevät keksinnön suojapiirin sen laajimmassa muodossaan. Epäitsenäiset patenttivaatimukset puolestaan helpottavat patenttihakemuksen muokkausta sen käsittelyn aikana. Epäitsenäiset patenttivaatimukset myös auttavat viraston tutkijaa kohdistamaan uutuustutkimusta, erityisesti mikäli itsenäinen vaatimus osoittautuukin tunnetuksi. Sekä itsenäisiä että epäitsenäisiä patenttivaatimuksia voi olla useampia ja ne voivat kohdistua tuotteeseen tai menetelmään. Tuotevaatimus voi kohdistua esimerkiksi itse tuotteeseen, laitteeseen tai järjestelmään, menetelmävaatimus taas esimerkiksi valmistusmenetelmään, analyysimenetelmään tai käyttöön.
Patenttivaatimuksia kirjoitettaessa tulee aina muistaa vaatimuksille määritellyt perusvaatimukset, jotka edellyttävät, että vaatimus on selkeä ja ymmärrettävissä yksinään. Vaatimusten tulee siis olla täsmällisiä, laajuudeltaan perusteltuja ja yksiselitteisiä. Selitystä ja piirustuksia voidaan käyttää suojapiirin tulkinnan apuna, mutta vaatimusten tulee olla ymmärrettävissä myös sellaisenaan. Lisäksi tulee muistaa, että patenttihakemuksessa voi hakea patenttia vain yhdelle keksinnölle, joten kaikkien patenttivaatimusten tulee olla yhtenäisiä eli käsittää sama keksinnöllinen ajatus.
Itsenäiset patenttivaatimukset sisältävät keksinnön tärkeimmät eli oleelliset ja välttämättömät piirteet. On hyvä muistaa, että itsenäisten patenttivaatimusten laajuus määrittää pitkälti myös viraston tekemän tutkimuksen laajuuden. Mikäli patenttia lähdetään hakemaan varsin laajoilla vaatimuksilla, ”piilottaen” todellinen keksintö epäitsenäisiin vaatimuksiin, voi olla, että todellisuudessa merkityksellinen suppeampi suoja jää kokonaan tutkimatta.
Laajaa suojaa voidaan tyypillisesti lähteä tavoittelemaan, kun ollaan täysin uudella tekniikan alueella, jossa ei vielä juurikaan ole osaamista ja tietoa tarjolla. Tällaisissa tilanteissa ns. yleiset perusratkaisutkin voivat täyttää patentoinnin edellytykset. Laaja patenttivaatimus vaatii kuitenkin yleensä suhteellisen paljon tukea, jotta sitä voidaan pitää hyväksyttävänä, eli selityksessä tulee tällöin kuvata laajasti erilaisia suoritusmuotoja ja esimerkkejä koko haettavan suojapiirin alueelta. Haettavan suojapiirin tulee siis olla oikeassa suhteessa siihen tekniseen tietoon, mitä hakemuksessa on.
Suppeampaa suojaa kannattaa puolestaan tyypillisesti lähteä jo heti alun perin hakemaan, jos keksintö liittyy tekniikan alaan, jossa on jo paljon tunnettua asiaa. Kyseessä voi olla esimerkiksi jokin täsmäratkaisu jonkin jo olemassa olevan tuotteen tai menetelmän parantamiseksi. Suppeampi suoja kannattaa valita myös silloin, jos keksinnölle halutaan saavuttaa suojaa mahdollisimman nopeasti. Yksityiskohtaisesti määritetyillä vaatimuksilla ero tekniikan tasoon nähden on tyypillisesti perusteltavissa siten, että patenttivirastokin sen hyväksyy.
Tosin on hyvä myös huomioida, että liian laajaa patenttivaatimusta on huomattavasti helpompi supistaa (epäitsenäisten patenttivaatimusten ja/tai selityksen ja piirustuksien perusteella) kuin laajentaa liian suppeaa suojaa. Suppean suojan laajentaminen vaatii huomattavasti enemmän argumentointia oikeudesta laajempaan suojaan, eikä välttämättä aina onnistu.
Epäitsenäisten vaatimusten tarkoitus on kertoa keksinnön edulliset suojamuodot ja ne viittaavat aina itsenäiseen tai toiseen epäitsenäiseen vaatimukseen sisältäen näin aina myös itsenäisen vaatimuksen sisältämät keksinnön oleelliset piirteet.
Patenttihakemuksen käsittelyn aikana epäitsenäisiä vaatimuksia käytetään tarvittaessa itsenäisten vaatimusten täydentämiseen, mikäli esiin tullut tekniikan taso vaatii itsenäisten vaatimusten suojapiirin supistamista. Toisin sanoen epäitsenäisten patenttivaatimusten pääasiallinen tarkoitus on toimia varasuunnitelmana (”fallback position”) mikäli keksintö ei ole patentoitavissa itsenäisten vaatimusten alun perin määrittelemässä muodossa. Epäitsenäisiin vaatimuksiin kannattaa siten sisällyttää piirteitä, jotka tuovat eroa tekniikan tasoon, kyseisellä tekniikan alalla yleisesti tunnetut ratkaisut eivät yleensä edesauta keksinnön patentoitavuutta. Selitysosassa olisi hyvä kertoa myös näiden lisäpiirteiden tuomista lisäeduista suhteessa niihin, joita saavutetaan itsenäisen vaatimuksen ratkaisulla.
Epäitsenäisiin patenttivaatimuksiin voi sinänsä huoletta lisätä erilaisia keksintöä täsmentäviä piirteitä, koska ne eivät epäitsenäisissä vaatimuksissa ollessaan rajoita suojapiiriä. Niitä laadittaessa kannattaa kuitenkin pitää mielessä useissa maissa käytössä olevat lisävaatimusmaksut, mikäli vaatimusten lukumäärä ylittää tietyn rajan. Useimmilla alueilla, kuten Suomessa ja EPO:ssa (Euroopan patenttivirasto) hakemusmaksuun sisältyy 15 vaatimusta ja tämän ylimenevistä vaatimuksista tulee maksaa lisämaksu. Useilla tekniikan aloilla 15 vaatimusta riittää hyvin kuvaamaan keksinnön kannalta merkittävät piirteet.
Helsinki IP Summit yhdistää ihmiset kaikilta immateriaalioikeuksien aloilta – paikalla on alan parhaita asiantuntijoita. Se on ainutlaatuinen tilaisuus tavata IPR-alan ammattilaisia, oppia uutta ja verkostoitua.
Tänä vuonna 2-päiväinen tapahtuma järjestetään hybridimuotoisena; keskiviikkona luentoja pääsee kuuntelemaan livenä kongressikeskus Paasitornissa. Siellä ovat puhumassa myös asiantuntijamme Jari Nieminen ja Joose Kilpimaa. Jarin aiheena on ”Patenting AI Inventions” ja Joosen puheenvuoro, yhdessä Telia Finlandin Kirsi Ekströmin kanssa, käsittelee aihetta ”Practical Issues Concerning Non-Traditional Trademarks”.
Tutustu tapahtumaan ja ilmoittaudu mukaan!
Liisa Sarnes on yksi Laine IP:n kolmesta patenttiasiamiehestä, jotka suorittivat tänä vuonna vaativan EQE-tutkinnon (European Qualifying Examination) ja voivat toimia jatkossa eurooppapatenttiasiamiehenä.
Euroopan patenttivirastoon rekisteröitymisen myötä Liisalla on oikeus edustaa asiakkaita kaikissa viraston käsittelyportaissa suulliset käsittelyt mukaan lukien.
Laineella kokeen läpäisivät myös Liisan kollegat Jouni-Tapio Laaksonen ja Toimi Teelahti. Kolmikko pitää tutkinnon suorittamista tärkeänä etappina työuralla.
Laine IP:n tuoreet eurooppapatenttiasiamiehet Jouni-Tapio Laaksonen, Toimi Teelahti ja Liisa Sarnes
”Tutkinto on patenttialalla arvostettu. Myös asiakkaille se antaa luottamusta ammattitaitooni sekä varmuuden siitä, että hallitsen oleelliset patentointiin liittyvät lakiasiat ja osaan soveltaa niitä käytäntöön”, Liisa toteaa.
Liisa valmistautui tutkintoon muun muassa tekemällä ja käymällä läpi aiempien vuosien kokeita. Niiden avulla oppi hahmottamaan, millaisia vastauksia kysymysten laatijat kandidaateilta odottavat.
”Tutkintoon valmistautuminen oli palkitsevaa, vaikka pänttääminen ei välillä kovin kivalta tuntunutkaan. Puserrus oli kuitenkin vaivannäön arvoista, kun oikeasti oppi uusia asioita.”
EQE-tutkinto on vaativa, sillä keskimäärin vain alle puolet osallistujista pääsee sen läpi. Liisan mielestä on hyvä, että rima on korkealle. Onhan eurooppapatenttiasiamiehen työkin erittäin haasteellista
”Haasteellisin oli kokeen lakiosio. Käytäntöä koskeviin osioihin olin saanut jo hyvää harjoitusta päivittäisessä työssäni. Myös keskusteluista Laineen opintopiirissä oli paljon hyötyä.”
Vuonna 2017 Laineelle siirtynyt Liisa opiskeli diplomi-insinööriksi Aalto-yliopistossa pääaineenaan kemiantekniikkaa. Diplomityönsä hän teki työskennellessään yliopiston tutkimusryhmässä ja siirtyi tämän jälkeen töihin energia-alan yritykseen.
Laineen kemiantiimissä työskentelevän Liisan asiakaskunta koostuu kemian-, metsä-, elintarvike- sekä materiaali- ja polymeerikemianteollisuuden yrityksistä. Häntä kiinnostavat uudet keksinnöt, tekniikan kehityksen seuraaminen ja vuorovaikutus asiakkaiden kanssa.
”Patenttiasiamiehen työ on monipuolista, sillä se koostuu konsultoinnista ja patenttiprosessien käytännön hoitamisesta. Jokainen päivä tuo mukanaan uusia haasteita.”
Teksti: Matti Remes
Kuvat: Laine IP
Laine IP:n tuoreet eurooppapatenttiasiamiehet Toimi Teelahti, Liisa Sarnes ja Jouni-Tapio Laaksonen
Jouni Laaksonen kuuluu siihen Laine IP:n patenttiasiamiesten kolmikkoon, joka läpäisi tänä vuonna eurooppapatenttiasiamiehiltä vaaditun EQE-tutkinnon (European Qualifying Examination). Myös Liisa Sarnes ja Toimi Teelahti suorittivat arvostetun tutkinnon.
Jouni suoritti EQE-tutkinnon osiot useamman vuoden aikana. Viime vuonna koetta ei koronatilanteen vuoksi järjestetty, mutta välivuoden jälkeen hän oli valmistautunut huolella jäljellä olevan osion läpäisyyn.
”EQE-tutkinto on haastavimpia eurooppalaisia ammattitutkintoja. Halusin haastaa itseni ja päästä samaan kuin moni kollegani.”
EQE-tutkinto järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa sähköisesti.
”Haasteellisinta oli itse koetilanne, joka oli pystyttävä aikatauluttamaan oikein ja vastattava paineen alla niin hyvin kuin pystyy. Ja toki jo kysymykset itsessään ovat vaikeita. Esimerkiksi käytännön tapauksia koskevissa kysymyksissä oli analysoitava tilanne nopeasti, rakennettava oikea taktiikka vastaamiselle ja kirjoitettava vastaus.”
Vuonna 2012 Laineella aloittanut Jouni on koulutukseltaan diplomi-insinööri. Aalto-yliopistossa hänen pääaineensa oli bio- ja elintarviketekniikka.
Ennen Lainetta hän työskenteli terveyteen, työturvallisuuteen ja ympäristöön liittyvien asioiden parissa kemianteollisuudessa. Hän on toiminut myös bioprosessitekniikan tutkimusryhmässä Aalto-yliopistossa.
Laineella Jouni kuuluu kemiantiimiin ja vastaa bioteknisten ja kemiallisten keksintöjen patentoinnista. Bioprosessien ohella hänellä on esimerkiksi biomateriaaleihin, entsyymeihin, geenitekniikkaan, harvinaisiin sokereihin sekä näiden teknisiin sovelluksiin liittyvää osaamista.
Jounin tehtäviin kuuluvat patentointiprosessit virastokäsittelyineen, mutta työhön sisältyvät myös asiakkaiden konsultointi esimerkiksi IPR-strategian laadinnassa ja patenttisalkun suunnittelussa.
”Käytännön asiamiestyö on EQE-tutkinnon jälkeenkin pitkälti samaa. Suurin hyöty on, että voin jatkossa aidosti edustaa asiakkaita Euroopan patenttiviraston kaikissa mahdollisissa käsittelyissä. Se laajentaa asiakkaan saamaa palveluvalikoimaa.”
Teksti: Matti Remes
Kuvat: Laine IP
Laine IP:n eurooppapatenttiasiamiesten määrä nousee 20:een, kun arvostetun EQE-tutkinnon (European Qualifying Examination) suorittaneet Liisa Sarnes, Jouni-Tapio Laaksonen ja Toimi Teelahti rekisteröidään Euroopan patenttiviraston rekisteriin.
Kolmikko on silminnähden tyytyväinen keväällä suoritetun kokeen läpäisystä. Siihen on syytäkin, sillä tiukan seulan läpäisee keskimäärin vain alle puolet kandidaateista.
Toimi arvioi käyttäneensä kokeeseen valmistautumiseen lähes tuhat tuntia. Valmennuskurssien ja Laine IP:n opintopiirin lisäksi lakikirjojen opiskeluun kului lukemattomia iltoja ja useita viikonloppuja.
”Koe vaati todella pitkäjänteistä valmistautumista, sillä sitä varten oli otettava haltuun laaja materiaali, kaiken kaikkiaan tuhansia sivuja”, Toimi sanoo.
Jounin mukaan Eurooppa-tason tutkinto on asiamiehelle luonnollinen urapolku suomalaiselta tasolta. EQE on yksi haastavimmista eurooppalaisista ammattitutkinnoista.
”Halusin haastaa itseni ja päästä samaan kuin moni kollegani Laine IP:llä. Tutkinnon jälkeen voin edustaa kaikissa Euroopan patenttiviraston käsittelyissä. Näin asiakas saa entistä monipuolisempaa palvelua”, Jouni perustelee.
Liisa huomauttaa, että tutkintoon valmistautuminen oli tärkeä osa oppimista ja oman osaamisen kartuttamista. Kokeneempien kollegoiden sparrauksella oli tässä tärkeä roolinsa.
”Ilmapiiri on meillä kannustava. Kollegoilta sai esimerkiksi vinkkejä, mitä kokeeseen kannattaa oikeasti lukea. Heiltä sai myös konkreettista apua, jos ei itse ymmärtänyt jotakin asiaa”, Liisa sanoo.
Laine IP:n toimitusjohtaja Jarkko Tiilikainen onnittelee kolmikkoa, sillä kokeen suorittaminen ei ole mikään läpihuutojuttu.
”Olen ylpeä siitä, että meillä on teräviä ja kunnianhimoisia asiamiehiä. Yritykselle on tärkeää, että meillä on koko ajan kasvamassa uusi sukupolvi huippuasiantuntijoita ja vastuunkantajia”, Jarkko toteaa.
Hänen mukaansa eurooppapatenttiasiamiehen tutkinto on patenttiasioissa eräänlainen työn laatuleima. Asiakas voi luottaa siihen, että asiamies ymmärtää oleelliset lakiasiat ja osaa soveltaa niitä myös käytäntöön asiakkaan hyväksi.
”Tutkinto on tae siitä, että perusasiat ovat hallussa. Sen jälkeen itse ammatissa kehitytään vielä paljon”, vuonna 2001 EQE-tutkinnon suorittanut Jarkko huomauttaa.
Henkilökunnan asiantuntemuksen ja koulutuksen jatkuva kehittäminen on ollut Laine IP:ssä tärkeää kautta patenttitoimiston historian. Esimerkiksi EQE-tutkinnon suorittamiseen kannustetaan kustantamalla siihen valmistavia valmennuskursseja ja järjestämällä kokeeseen valmistautuville opintopiirejä.
Teksti: Matti Remes
Kuvat: Laine IP
Kun hakija on tehnyt tiettyä keksintöä koskevan patenttihakemuksen, on hänellä hakemuksen tekemispäivästä 12 kuukauden kuluessa mahdollisuus jättää vastaava hakemus ja pyytää tälle etuoikeutta aikaisemmasta hakemuksesta. Etuoikeus tarkoittaa, että keksinnön uutuutta ja keksinnöllisyyttä tarkasteltaessa myöhempi hakemus katsotaan tehdyksi samaan aikaan ensimmäisen hakemuksen kanssa, jolloin etuoikeusvuoden aikana julkaistut dokumentit eivät voi toimia estejulkaisuina.
Etuoikeus perustuu kansainvälisen Pariisin sopimuksen 4. artiklaan. Lyhyesti, artiklassa sanotaan, että hakija, joka on jostakin sopimusvaltiosta voi käyttää ensimmäisen hakemuksen tekemispäivää toisen hakemuksen tekemispäivänä jossakin toisessa sopimusvaltiossa, kun tämä hakija tekee toisen hakemuksen 12 kuukauden kuluessa ensimmäisen hakemuksen tekemispäivästä.
Ensimmäinen ja toinen hakemus voivat olla yhtä hyvin kansallisia patentti- tai hyödyllisyysmallihakemuksia, alueellisia hakemuksia kuten eurooppapatenttihakemuksia tai kansainvälisiä PCT-hakemuksia. Etuoikeusvuosi lasketaan ensimmäisen hakemuksen tekemispäivää seuraavasta päivästä, eli esimerkiksi, jos hakemus on tehty 21.7.2021, toinen hakemus on tehtävä viimeistään 21.7.2022.
Hakija ei menetä etuoikeutta, vaikka ensimmäisen hakemuksen käsittely lopetettaisiin tai hakemus peruuntuisi, ennen hakemuksen julkaisua. Etuoikeuteen riittää, että patenttivirasto on antanut ensimmäiselle hakemukselle tekemispäivän. On kuitenkin hyvä muistaa, että vaikka ensimmäisen hakemuksen käsittely lopetettaisiin tai hakemus peruuntuisi, ennen hakemuksen julkaisua, se tulee julkiseksi osana toisen hakemuksen asiakirjoja etuoikeutta pyydettäessä.
Toinen muistettava asia on, että hakemus tulee julkiseksi 18 kuukautta etuoikeuspäivästä, eli jos toinen hakemus pyytää etuoikeutta ensimmäisestä hakemuksesta, toinen hakemus tulee julkiseksi, kun ensimmäisen hakemuksen tekemisestä on kulunut 18 kuukautta.
Etuoikeutta voi myös pyytää useammasta aikaisemmasta hakemuksesta, jos niiden tekemisestä ei ole kulunut yli vuotta. Toinen hakemus voi myös poiketa ensimmäisestä hakemuksesta, eli hakemukseen saa lisätä aineistoa. Kuitenkin etuoikeuden saa myöhemmissä hakemuksissa vain niille keksinnön osille, jotka ovat tulleet esille ensimmäisessä hakemuksessa.
Etuoikeuden suurin hyöty on siinä, ettei heti tarvitse päättää, missä maissa hakea suojaa. Hakija voi ensin tehdä yhden hakemuksen, esimerkiksi kansallisen hakemuksen ja katsoa, mitä patenttiviranomainen sanoo keksinnön patentoitavuudesta. Kun hakija on saanut patenttiviranomaiselta lausunnon keksinnön patentoitavuudesta, on helpompi lähteä hakemaan patenttia myös kansainvälisesti.
Samalla etuoikeusvuoden aikana hakija voi esimerkiksi testata markkinoita ja hakea keksinnölleen rahoitusta. Nämäkin auttavat päättämään siitä, että kannattaako keksintöä lähteä patentoimaan kansainvälisesti ja mihin maihin patentteja kannattaa lähteä hakemaan.
Vielä yksi etuoikeuden hyöty on se, että hakija voi julkistaa keksintönsä kansallisen hakemuksen tekemisen jälkeen ilman, että julkistamisesta tulee este sen jälkeen tapahtuvalle patentoinnille.
Hyödyllisyysmalli on patentin tavoin kielto-oikeus estää muita käyttämästä keksintöä. Hyödyllisyysmallin voi saada uudelle tekniselle ratkaisulle, jota voidaan käyttää teollisesti. Suomessa hyödyllisyysmallin voi saada tuotteelle tai laitteelle, mutta sillä ei voi suojata menetelmää tai käyttöä. Hyödyllisyysmalli sopii suojaksi erityisesti yksinkertaisille laite- ja tuotekeksinnöille tai jo olemassa olevan laitteen tai tuotteen pienelle parannukselle.
Suomessa patenttiviranomaisena toimiva Patentti- ja rekisterihallitus (PRH) ei arvioi hyödyllisyysmallihakemuksen mukaisen keksinnön uutuutta ja keksinnöllisyyttä. Näin ollen on suositeltavaa perehtyä ennestään tunnettuun tekniikkaan keksinnön uutuuden varmistamiseksi. Keksinnöllisyyden tason vaatimus on hyödyllisyysmallilla suojattavalle keksinnölle alhaisempi kuin patentilla suojattavalle keksinnölle. Kun patentoitavalta keksinnöltä edellytetään ”olennaista” eroa tunnettuun tekniikkaan verrattuna, hyödyllisyysmallilta edellytetään vain ”selvää” eroa.
PRH tekee hyödyllisyysmallihakemukselle vain rekisteröintitarkastuksen, joten hyödyllisyysmallilla on mahdollista saada suojaa keksinnölle hyvin nopeasti. Hyödyllisyysmallin käsittelyaika PRH:ssa on keskimäärin kolme kuukautta. Suojaa saa siis nopeammin kuin patenttihakemuksella, jonka käsittelyaika PRH:ssa on keskimäärin 2,5 vuotta. Hyödyllisyysmallin rekisteröintiä on myös mahdollista pyynnöstä lykätä 15 kuukauteen asti hakemuksen tekemisestä, mikäli keksintöä ei haluta julkistaa aiemmin.
Suomessa hyödyllisyysmallihakemuksen rekisteröintimaksu kattaa ensimmäiset neljä vuotta. Sen jälkeen hyödyllisyysmallin voi uudistaa ensin neljäksi vuodeksi (vuodet 5–8) ja sitten kahdeksi vuodeksi (vuodet 9–10) maksamalla uudistamismaksun. Hyödyllisyysmalli on siis mahdollista pitää voimassa enintään kymmenen vuotta, kun patentilla saatava suoja-aika on enintään kaksikymmentä vuotta.
Suomessa patenttihakemus on mahdollista muuntaa hyödyllisyysmallihakemukseksi. Hyödyllisyysmallihakemuksesta voi myös pyytää etuoikeutta vastaavasti kuin patenttihakemuksesta, etuoikeusajan ollessa 12 kuukautta.
Kuka tahansa voi milloin tahansa yrittää mitätöidä hyödyllisyysmallin esittämällä sitä vastaan mitätöintivaatimuksen. Vapaamuotoinen mitätöintivaatimus liitteineen tulee tehdä kirjallisesti suomeksi tai ruotsiksi. Mitätöintivaatimus on perusteltava ja toimitettava PRH:een. Mitätöintivaatimus on maksullinen. PRH tekee päätöksen mitätöintivaatimuksen tekijän esittämän aineiston ja hyödyllisyysmallin haltijan toimittaman vastineen perusteella. Päätöksen johdosta hyödyllisyysmalli voidaan pitää voimassa muuttumattomana, mitätöidä osittain tai mitätöidä kokonaisuudessaan. Päätöksestä on mahdollista valittaa Markkinaoikeuteen.
Suomessa rekisteröity hyödyllisyysmalli suojaa keksinnön vain Suomessa. Hyödyllisyysmallijärjestelmä ei ole kovin yleinen, mutta esimerkiksi Tanskassa, Saksassa, Espanjassa, Virossa, Venäjällä, Japanissa ja Kiinassa on mahdollista saada vastaavaa hyödyllisyysmallisuojaa keksinnölle. Niissä maissa, joissa ei ole hyödyllisyysmallia, on mahdollista hakea patenttia.
Maksullisessa teoksessa, joka on saatavilla myös sähköisesti, esitetään kustakin liki 240 maasta perustiedot eri teollisoikeuksista, eli patenteista, tavaramerkeistä, hyödyllisyysmalleista ja mallisuojista. Teoksesta löytyy mm. patentoitavuuden vaatimukset, mahdollisesti tavaramerkillä suojattavat merkkityypit sekä tieto mallisuojien virallisista maksuista. Manuaalia käytetäänkin ympäri maailmaa patenttivirastoissa, asiamies- ja lakitoimistoissa sekä teollisuudessa perustietolähteenä. Yksi Manuaalin eduista on myös se, että sitä päivitetään säännöllisesti, muutaman kerran vuodessa.
Laine IP:n asiamiehet Kaisa Suominen ja Tom-Erik Hagelberg ovat ylpeitä siitä, että heidät on valittu tämän laajalti tunnetun tietolähteen päivittäjiksi ja näin todettu luotettaviksi Suomen teollisoikeuksien osaajiksi.
Kaksoispatentoinnilla tarkoitetaan kahden patentin myöntämistä samaan keksintöön samalle hakijalle, samalle maantieteelliselle alueelle. Käytännössä tämä tulee tyypillisesti vastaan tilanteissa, joissa ensihakemus on myönnetty patentiksi, ja hakija haluaisi samalle keksinnölle patentin myös esimerkiksi etuoikeusvuoden aikana jätetyn PCT-hakemuksen kautta. Suomessa tämä on mahdollista, mutta EPOssa kaksoispatentointi on tämän ratkaisun perusteella kiellettyä.
Ratkaisun pohjalla olevassa tapauksessa EPO oli hylännyt hakemuksen, jonka vaatimukset olivat identtiset samalle hakijalle jo myönnetyn EP-patentin kanssa, hakijan pyytäessä etuoikeutta tästä myönnetystä EP-patentista. Kaksoispatentointia ei ole eksplisiittisesti kielletty EPC:ssä, joten kysymys eteni valituslautakunnan kautta laajennetulle valituslautakunnalle. Hakijan pääargumentti oli, että hakijalla tulisi olla oikeus saada toinen patentti samalle asialle silloin, kun suoja-aika toisella patentilla olisi pidempi kuin ensimmäisellä.
Laajennettu valituslautakunta ei tällaista oikeutta hyväksynyt, vaan totesi, että hakemus voidaan hylätä sillä perusteella, että sen vaatimukset kohdistuvat samaan asiaan kuin aiempi, samalle hakijalle myönnetty patentti, joka ei muuten ole patentoitavuuden este. EPC:stä ja sen esitöistä löytyy siis laajennetun valituslautakunnan mukaan laillinen peruste hylätä hakemus tästä syystä. Asiaan ei näin ollen vaikuta se, onko hakemus jätetty samana päivänä kuin aiempi hakemus, onko se sen kantahakemus tai jaettu hakemus, tai pyytääkö se etuoikeutta hakemuksesta, joka on jo myönnetty patentiksi (sikäli kun ratkaisun tiivistelmän kohdan 2. c) määritelmä tarkoittaa tätä).
Hakijan tulee punnita tarkkaan, kannattaako valita ensi-EP-hakemuksen saattaminen patentiksi mahdollisimman nopeasti eli pikaisen suojan saaminen Euroopassa, vai patenttisuojan päättyminen samaan aikaan kaikkialla. Molempia ei ole mahdollista saada. Toki suojaa voi pyrkiä saamaan Euroopassa nopeasti jättämällä ensihakemus sillensä ja tekemällä EP-hakemus etuoikeudella, jolloin myös suoja-aika on sama kaikkialla.
Nähtäväksi myös jää, miten EPO tulee tulkitsemaan ratkaisun kohtaa ”sama asia”, eli koskeeko kielto vain täysin identtisiä vaatimuksia vai myös liki samanlaisia vaatimuksia (ja missä näiden välinen raja menee). Ratkaisussa erikseen todetaan, ettei siinä oteta tähän asiaan kantaa, kuten ei myöskään oteta kantaa kohtaan ”sama hakija”. Toivottavasti EPOn Guidelines for Examination-teoksessa tullaan kuitenkin tarkentamaan asiaa ainakin sen suhteen, mikä katsotaan samaksi asiaksi, mutta tämän näemme aikaisintaan maaliskuussa 2022 seuraavan version julkaisun yhteydessä.
Laine IP Oy
Muut yhteystiedot
Puh: (09) 6859 560
Fax: (09) 6859 5610
Sähköposti: posti@laineip.fi
Henkilöstön yhteystiedot
Postiosoite
Laine IP Oy
PL 339
00181 Helsinki
Tilaa uutiskirjeemme
Seuraa meitä
Laskutustiedot
Y-tunnus: 0590525-5
ALV-numero: FI05905255
Operaattori: Nordea
Välittäjän tunnus: NDEAFIHH
Verkkolaskuosoite: FI6221531800060138
Ota yhteyttä
Haku