-
Palvelumme
-
Korkeakoulukeksintölaki (Laki oikeudesta korkeakouluissa tehtäviin keksintöihin) on muutoksen alla. Uudistuksen taustalla on havainto siitä, että korkeakouluissa syntyvien keksintöjen kaupallistaminen ja kannustinjärjestelmät ovat tehottomia ja keksintöjen omistusoikeuksiin liittyvät periaatteet epäselviä ja huonosti tiedossa.
Lakimuutoksen tavoitteena on siis tehostaa korkeakouluissa syntyvien keksintöjen kaupallistamista. Tilastot kertovat, että yliopistoille myönnettiin vuosina 2013 – 2016 yhteensä muutamia kymmeniä patentteja vuosittain ja ammattikorkeakouluille vain muutamia.
Korkeakoulukeksintölaissa tutkimus jaotellaan sopimustutkimukseen ja avoimeen tutkimukseen. Sopimustutkimuksessa mukana on ulkopuolisia tahoja esimerkiksi rahoittajina. Kaikki muu tutkimus määritellään avoimeksi tutkimukseksi. Sopimustutkimuksessa korkeakoululla on oikeus ottaa keksintöoikeudet itselleen. Avoimessa tutkimuksessa keksijä saa lähtökohtaisesti pitää keksintöoikeudet itsellään ja oikeuksien siirtyminen korkeakoululle edellyttää tutkijan nimenomaista suostumusta.
Kummassakin kategoriassa keksijällä on velvollisuus tehdä keksintöilmoitus korkeakoululle. Jos keksintöoikeudet siirtyvät korkeakoululle, keksijä on lain mukaan oikeutettu kohtuulliseen korvaukseen.
Suomessa käytössä oleva malli on sekoitus kahdesta maailmalla käytössä olevasta mallista. Yleisemmässä, Yhdysvalloista lähtöisin olevassa ns. Bayh-Dole-mallissa oikeudet keksintöön kuuluvat työnantajalle eli korkeakoululle. Sen sijaan muun muassa Ruotsissa ja Italiassa (ja myös Suomessa ennen nykyistä korkeakoulukeksintölakia) on käytössä ns. tutkijapoikkeussäännös, jossa oikeudet keksintöön eivät automaattisesti siirry korkeakoululle.
Hallituksen esitysluonnoksessa ehdotetaan, että lain 6 § (Korkeakoulun oikeus keksintöön avoimessa tutkimuksessa) muutetaan sopimuksenvaraiseksi, eli avoimessa tutkimuksessa keksintöoikeuksien siirtymisestä ensisijaisesti sovittaisiin korkeakoulun ja tutkijan välillä. Toissijaisesti, jos sopimusta ei ole, pykälää sovellettaisiin nykyisen sisällön mukaisesti eli oikeuksien siirtyminen korkeakoululle olisi tutkijan näkökulmasta vapaaehtoista. Muutettu pykälä siis mahdollistaisi etukäteen sopimisen.
Muutetun pykälän 1 momentti:
Ellei avoimessa tutkimuksessa ole muuta sovittu, korkeakoulu voi ottaa itselleen oikeudet avoimessa tutkimuksessa syntyneeseen keksintöön, jos keksijä ei ole kuuden kuukauden kuluessa 5 §:n 1 momentin mukaisesta ilmoituksesta julkaissut keksintöä tai ilmoittanut halukkuuttaan itse hyödyntää keksintöään. Ilmoitus oikeuksien ottamisesta on tehtävä kirjallisesti, ja korkeakoulun on ennen ilmoituksen antamista tiedusteltava keksijältä, aikooko tämä hyödyntää keksintöään itse.
Muutos mahdollistaisi omistusoikeuksien siirtymisestä sopimisen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, esimerkiksi jo työsopimusta tehtäessä tai viimeistään tutkimushankkeen käynnistyessä.
Nykymallissahan tutkijan suostumuksen hankkiminen keksintöoikeuksien siirtymiseen tulee ajankohtaiseksi vasta keksinnön syntymisen jälkeen, tilanteessa, jossa oikeuksien hyödyntämiseksi on jo olemassa konkreettisia suunnitelmia. Tätä vaihetta ennen edellytyksenä sekä nykyisessä että uudistetussa mallissa on, että tutkija on itse tunnistanut keksintönsä, saanut informaatiota keksintöilmoitusprosessista ja keksijälle kuuluvasta kohtuullisesta korvauksesta ja lopulta tehnyt keksintöilmoituksen, jotta korkeakoulukin tulee keksinnöstä tietoiseksi. On selvää, että ilman sopimusmahdollisuutta oikeudet saattavat avoimessa tutkimuksessa jäädä hyödyntämättä ja kaupallistaminen on hidasta.
Sopimusmahdollisuuden hyödyntäminen kuitenkin vaatii korkeakoulujen omaa panostusta asiaan ja prosessien uudistamista. Lakimuutoksen ohella työryhmä tuokin esiin suosituksia nykykäytäntöjen tehostamiseksi, jotta osaaminen ja innovaatiot kaupallistuisivat nopeammin riippumatta keksintöoikeuksien ensisijaisesta omistusoikeudesta.
Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2019. Tällä hetkellä luonnos hallituksen esitykseksi on lausuntokierroksella, joka päättyy 29.6.2018.
Euroopan patenttiviraston (EPO) laajennetun valituslautakunnan päätökset G2/12 (Tomato) ja G2/13 (Broccoli) arvioitiin jo alun perin ongelmallisiksi, kun ne periaatteessa tekivät perinteisellä jalostuksella tuotettujen kasvilajikkeiden ja eläinrotujen patentoinnin mahdolliseksi vuonna 2015. Valituslautakunta katsoi silloin ettei EPC:n artiklan 53(b) kielto olennaisesti biologisten prosessien kuten kasvijalostuksen patentoitavuudesta välttämättä koskenut näillä menetelmillä aikaansaatuja kasvilajikkeita, koska EPC-säädöksissä esitettyjä rajoituksia tulee tulkita suppeasti. Toisin sanoen artiklan 53(b) kielto koskisi valituslautakunnan mielestä kirjaimellisesti vain jalostusmenetelmien patentointia, kun muuta ei artiklassa suoraan sanottu.
Tilanne kuitenkin muuttui vuosien 2016 – 2017 aikana, kun Euroopan komissio huomautti EPO:a siitä, ettei sen tulkinta perinteisellä jalostuksella tuotettujen kasvilajikkeiden patentoitavuudesta ole EU:n biotekniikkadirektiivin mukainen. Tämä johti EPO:n hallintoneuvoston päätökseen muuttaa EPC:n sääntöjä 27 ja 28 siten, että niissä nimenomaan kielletään myös kasvilajikkeiden ja eläinrotujen patentointi:
“(2) Under Article 53(b), European patents shall not be granted in respect of plants or animals exclusively obtained by means of an essentially biological process.”
Käytännössä asiassa palataan siis takaisin lähtöruutuun ja voidaan katsoa, että lopputulos kunnioittaa lainlaatijoiden alkuperäistä tarkoitusta. Ongelmaksi jäävät kuitenkin yli 100 perinteiseen jalostustuotantoon liittyvää EP-patenttia, jotka viime vuosina ehdittiin hyväksyä. Kysymys siitä, ovatko nämä patentit nyt lainvoimaisia, jää kansallisten oikeusistuimien ja EU:n alueella viimeistään Euroopan unionin tuomioistuimen (CJEU) päätettäväksi.
Kasvilajikkeiden suojaaminen on kuitenkin edelleen mahdollista kasvinjalostajanoikeuden kautta. Tämä oikeus on kasvilajikkeisiin sovellettava patentin tapainen immateriaalioikeussuoja. Kasvinjalostajanoikeuden voi Suomessa tai UPOV-jäsenmaassa (68 maata) hakea useimmille kasvisuvuille ja -lajeille ja suojaus on voimassa 20-30 vuotta. Suojaukseen liittyy vuosimaksu. Näin suojattua lajiketta ei ilman kasvinjalostajanoikeuden haltijan lupaa saa lisätä, kunnostaa lisäystarkoitukseen, markkinoida tai varastoida edellä mainittuihin tarkoituksiin.
Eläinjalostukseen ei tällä hetkellä ole tarjolla vastaavaa suojausvaihtoehtoa.
Edellä esitetty koskee siis vain perinteisellä jalostuksella tuotettuja kasvilajikkeita ja eläinrotuja, luonnosta eristetyt mikro-organismit sekä ihmisen toimesta geneettisesti muunnellut organismit, myös kasvit ja eläimet, ovat edelleen patentoitavissa silloin, kun ne ovat uusia, keksinnöllisiä ja teknisesti hyödynnettävissä.
Lääke- ja kasvinsuojeluaineille voi saada patentin suoja-ajan pidennyksen peruspatentin voimassaoloajan päättyessä. Pidennysajalla hyvitetään se viisi vuotta ylittävä aika, mikä myyntiluvan saamiseen on mennyt peruspatenttihakemuksen hakemispäivästä – kuitenkin enintään viisi vuotta.
Euroopan unionin tuomioistuimen (CJEU) viimeaikaisten päätösten perusteella vireilläolevien lisäsuojatodistushakemusten sekä jo myönnettyjen ja voimassaolevien lisäsuojatodistusten voimassaoloaika määritetään kyseistä lääke- tai kasvinsuojeluainetta koskevan myyntilupapäätöksen tiedoksiantopäivästä. Patentti- ja rekisterihallitus on omaksunut kyseisen käytännön ja oikaisee hakijan pyynnöstä aiemmin myyntilupapäätöksen myöntämispäivän perusteella lasketun lisäsuojatodistuksen voimassaoloajan. Tyypillisesti oikaisupyyntö johtaa lisäsuojatodistuksen voimassaoloajan pidentymiseen muutamalla päivällä, mikä voi olla hakijan kannalta hyvinkin merkittävä asia.
Autamme mielellämme ko. oikaisupyyntöjen laatimisessa ja toimittamisessa PRH:lle.
Lisäsuojatodistuksen voimassaoloaika määritetään lisäsuojatodistusasetuksen (EY) N:o 469/2009 artiklojen 13 ja 14 mukaisesti. Artikla 13 määrittelee kaksi keskeistä päivämäärää:
Lisäsuojatodistuksen voimassaoloaika perustuu näiden kahden päivämäärän erotukseen; ˮ[lisäsuoja]todistus tulee voimaan peruspatentin laillisen voimassaolon päättyessä ajaksi, joka vastaa peruspatenttihakemuksen hakemispäivän ja ensimmäisen yhteisössä myönnetyn myyntiluvan myöntämispäivän välillä kulunutta aikaa, vähennettynä viidellä vuodellaˮ. Artikla 14 puolestaan määrittelee, että lisäsuojatodistuksen voimassaolo päättyy, kun artiklan 13 mukaisesti määritetty voimassaoloaika päättyy.
Ennakkoratkaisupyyntö koski lääkkeiden lisäsuojatodistuksesta 6.5.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 469/2009 artiklan 13 kohdan 1 tulkintaa. Pyyntö esitettiin riita-asiassa, jossa oli kyse lisäsuojatodistuksen voimassaolon päättymispäivän oikaisemisesta.
EU:n tuomioistuin päätyi ratkaisuun, jonka mukaan em. asetuksen kohta on tulkittava siten, että ensimmäisen unionissa myönnetyn myyntiluvan myöntämispäivän käsite määritellään unionin oikeudessa. Lisäksi säännöksessä tarkoitettu ”ensimmäisen [unionissa] myönnetyn myyntiluvan myöntämispäivä” on päivä, jona myyntilupapäätös annetaan tiedoksi sen adressaatille eli päivä, josta alkaen lisäsuojatodistuksen haltija voi tosiasiassa käyttää myyntilupaansa myymällä tuotettaan.
Ennakkoratkaisupyyntö koski lääkkeiden lisäsuojatodistuksesta 6.5.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 469/2009 artiklan 18 tulkintaa, kun sitä luetaan yhdessä kasvinsuojeluaineiden lisäsuojatodistuksen käyttöön ottamisesta 23.7.1996 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1610/96 artiklan 17 kohdan 2 kanssa, sekä edellä kuvatun Seattle Genetics -ratkaisun vaikutuksia. Pyyntö esitettiin asiassa, jossa patenttiviranomainen ei ollut hyväksynyt Incyten tekemää lääkkeen lisäsuojatodistuksen päättymispäivän oikaisuhakemusta.
EU:n tuomioistuin päätyi ratkaisuun, jonka mukaan asetuksen N:o 469/2009 artiklaa 18 on tulkittava siten, että ensimmäisen
markkinoille saattamista koskevan luvan päivämäärä – sellaisena kuin se mainitaan lisäsuojatodistusta koskevassa hakemuksessa –, jonka perusteella tällaisen todistuksen myöntämisen osalta toimivaltainen kansallinen viranomainen on laskenut kyseisen todistuksen voimassaoloajan, on väärä pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa se on johtanut mainitun todistuksen voimassaoloajan laskentatapaan, joka ei ole asetuksen N:o 469/2009 13 artiklan 1 kohdassa, sellaisena kuin sitä on tulkittu unionin tuomioistuimen myöhemmässä ratkaisussa, säädetyn mukainen. Lisäksi asetuksen N:o 469/2009 artiklaa 18 on tulkittava siten, että tämän ratkaisun kaltaisessa tilanteessa lisäsuojatodistuksen haltijalla on mainitun 18. artiklan perusteella käytettävänään muutoksenhakukeino lisäsuojatodistuksessa mainitun voimassaoloajan oikaisemiseksi niin kauan kuin todistuksen voimassaoloaika ei ole päättynyt.
Kyseiset ennakkoratkaisupyynnöt sekä niiden ratkaisut ovat luettavissa kokonaisuudessaan täältä:
Torstai 26. huhtikuuta 2018 jää patenttihistoriaan: Pitkään ja hartaasti valmisteltu yhtenäispatenttipaketti astui aimo harppauksen eteenpäin, kun Brexitin kanssa tuskaileva Iso-Britannia päätti ratifioida Unified Patent Court -sopimuksen. Aika oli jo käydä vähiin, sillä Britannian ero EU:sta on toteutumassa maaliskuussa 2019.
UPC-sopimus on EU-maiden projekti, joten Britannian kiinnostus viedä asiaa eteenpäin omalta osaltaan on ollut kysymysmerkin alla kesäkuun 2016 Brexit-kansanäänestyksen jälkeen. Kaikesta päätellen Britannia katsoo EU:n laajuisen patenttijärjestelmän niin tärkeäksi, että se päätti ratifioida sopimuksen, vaikka mahdollisuudet pysyä mukana systeemissä ovat epävarmoja. Britannian intressissä on toki säilyttää Lontooseen suunniteltu yhdistetyn patenttituomioistuimen kemian alajaosto.
UPC Preparatory Committeen puheenjohtaja Alexander Ramsay totesi Financial Timesissa, että sopimusta täytyy muuttaa Britannian EU-eron jälkeen. Hän kuitenkin toivoo Ison-Britannian osallistuvan järjestelmään jatkossakin, sillä laajin mahdollinen maantieteellinen kattavuus hyödyttäisi koko Eurooppaa.
Missä nyt siis mennään, kysyvät monet. Joko voin lisätä patenttiexceliini uuden sarakkeen yhtenäispatentteja varten?
Voimaan tullakseen UPC-sopimus edellyttää, että ratifioineita maita on vähintään 13 ja että niiden joukossa ovat Iso-Britannia, Saksa ja Ranska. Ranska ratifioi sopimuksen vuonna 2014, joten nyt odotetaan enää Saksan ratifiointia, jotta järjestelmä voisi pyörähtää käyntiin. Suomi ratifioi sopimuksen vuonna 2016.
Saksan ratifiointiprosessin eteneminen koki takaiskun keväällä 2017, kun Saksan perustuslakituomioistuimessa tuli vireille kanne, joka koski yhtenäispatentin implementoimista Saksan kansalliseen lainsäädäntöön. Tuomioistuin on ilmoittanut käsittelevänsä kanteen vuoden 2018 aikana. Asia voi kuitenkin viivästyä, jos perustuslakituomioistuin päättää ensin pyytää neuvoa Euroopan unionin tuomioistuimelta.
Järjestelmä tulee kattamaan ensi vaiheessa ne EU-maat, jotka ovat ratifioineet UPC-sopimuksen: tällä hetkellä lukumäärä on 16. Tulevina vuosina kattavuus voi nousta 26:n EU-maahan, eikä ole poissuljettua, että EU:n ulkopuolisiakin maita, kuten Iso-Britannia tulevaisuudessa, pääsisi järjestelmän piiriin.
Muissa Euroopan maissa patentinhakija voi käyttää perinteistä eurooppapatenttijärjestelmää maa kerrallaan tehtävine validointeineen – se ei ole katoamassa mihinkään. Näitä kahta patenttijärjestelmää voi siis käyttää rinnakkain mielensä mukaan.
On järkevää pitää itsensä ajan tasalla omasta patenttisalkustaan. Kuinka paljon minulla on eurooppapatentteja ja erityisesti vireillä olevia eurooppapatenttihakemuksia? Nämä tulevat potentiaalisesti uuden järjestelmän piiriin: voin valita yhtenäispatenttisuojan ja tulevaisuudessa tuomioistuimeksi yhdistetyn patenttituomioistuimen kansallisen tuomioistuimen asemesta.
Patenttihakemus-exceliä kannattaa siis täydentää unitary patent -sarakkeella ja merkitä tarkempaan seurantaan ne eurooppapatenttihakemukset, joiden myöntö tapahtuu todennäköisesti vuonna 2019 tai sen jälkeen. Myönnön jälkeen patentinhakijalla on yksi kuukausi aikaa päättää, haluaako hän rekisteröidä kyseisen patentin yhtenäispatenttina, jolloin patenttisuoja tulee yhtenäisenä voimaan UPC-maissa ilman erillisiä validointeja.
Jo myönnettyjen klassisten eurooppapatenttien puolella erityistä kiirettä ei ole, sillä päätöksen toimivaltaisesta tuomioistuimesta (markkinaoikeus yksin tai rinnakkain Unified Patent Courtin kanssa) voi tehdä seitsemän vuoden siirtymäajan aikana. Ns. opt out -päätös UPC-tuomioistuimen piiristä poisjättäytymisestä on kuitenkin syytä tehdä ennen kuin loukkaus- tai mitätöintikanne tulee vireille UPC-tuomioistuimessa.
Samalla kun Seppo Laineen US-tiimi valmistelee 170. myönnettyä patenttiaan, Yhdysvaltain patentti- ja tavaramerkkivirasto (USPTO) valmistautuu myöntämään US-patenttia numero 10 000 000. Ensimmäinen US-patentti myönnettiin keksinnölle “kaliumkarbonaatin valmistus”, Seppo Laineen US-tiimi maksoi puolestaan ensimmäisen julkaisumaksun patentille, joka koski transkraniaalista magneettisimulaatiolaitetta.
Osana 10 000 000. patentin myöntämisen valmistelua, USPTO päivittää US-patentin kansilehden. Nykyinen kansilehti on ollut muuttumaton vuodesta 1985 ja koristaa yli 5 miljoonan patentin kantta. 10 000 000. patentti julkaistaan myöhemmin tänä vuonna debytoiden uudistettua kansilehteä, joten vielä on aikaa saada patentti nykyisellä kansilehdellä.
Saksalainen tuomioistuin Landesgericht Frankfurt am Main antaa tuoreessa päätöksessään ymmärtää, että kansallinen tekijänoikeus voi laajentua yli valtion rajojen. Päätöksen mukaan voittoa tavoittelematon organisaatio ”Project Gutenberg Literary Archive Foundation” velvoitetaan luopumaan saksalaisten kirjailijoiden Heinrich Mann, Thomas Mann ja Alfred Döblinin kirjojen julkaisemisesta verkkosivuillaan, sikäli kuin nämä kirjat ovat saatavilla kuvaruudulla ja/tai ladattavissa internetin käyttäjille Saksassa.
Tuomioistuin hyväksyi siten ne vaatimukset, joita Saksassa kirjailijoiden oikeudet omistava kustantaja S. Fischer Verlag GmbH kanteessaan esitti.
”Project Gutenberg” oli julkaissut Thomas Mannin, hänen poikansa Heinrichin ja Alfred Döblinin 18 saksankielistä teosta, joiden tekijänoikeudet olivat lakanneet USA:ssa, koska kirjat oli julkaistu ennen 1923. Näin ollen niiden yhdysvaltalaisen tekijänoikeuden 95 vuoden suoja-aika oli ylittynyt.
Saksassa, kuten muissa EU-maissa, tekijänoikeus on voimassa 70 vuotta kirjailijan kuolemasta. Thomas Mannin osalta tekijänoikeus on siten voimassa vielä vuoteen 2025 asti, Heinrich Mannin vuoteen 2020 ja Alfred Döblinin vastaavasti vuoteen 2027.
Tuomioistuimen mielestä Gutenbergin verkkosivut on suunnattu (myös) saksalaisille käyttäjille/kuluttajille, mm. koska käyttöliittymä on käännetty saksaksi. Edelleen verkkosivuilla oleva vastuuvapauslauseke, jossa käyttäjän on itse arvioitava, onko hänellä oikeus ladata teos verkosta omassa maassaan, osoittaa vastaajan olleen tietoinen sivuston käytöstä myös muualla kuin USA:ssa. Näin ollen verkkosivusto on Saksan lain vaikutuspiirissä.
Tuomioistuin hylkäsi vastaajan puolustuksen, joka lähti siitä, että julkaiseminen verkkosivustolla oli mahdollista, koska teokset eivät olleet USA:n tekijänoikeuksien piirissä. Tuomioistuin totesi, että tällainen oikeuskäytäntö johtaisi siihen, että teokset tulisivat maailmanlaajuisesti saataville aina, kun tekijänoikeus päättyy siinä maassa, jossa verkkosivuston ylläpitäjä toimii.
Kantaja, S Fischer Verlag, oli vaatinut vastaajaa geoblokkaamalla estämään sivuston saatavuuden käyttäjille Saksassa. Tuomioistuin hyväksyi vaatimuksen. Päätöksessä todettiin ettei vastaajan vastaväite siitä, ettei tämä olisi toimiva menettelytapa, vastannut BGH:n oikeuskäytäntöä, jossa oli katsottu riittäväksi vaikeuttaa laitonta käyttöä.
Tapaus on herättänyt suurta mielenkiintoa internetin eri keskustelufoorumeissa, joissa on katsottu päätöksen käytännössä tarkoittavan sitä, että Saksan lainsäädäntö laajenee koskemaan USA:ssa olevaa palvelinta.
Euroopan patenttiviraston väitejaosto on kumonnut suullisessa käsittelyssä Broad-instituutin (MIT/Harvard) CRISPR-tekniikkaan liittyvän patentin EP 2 771 468. Kyseinen patentti kohdistuu CRISPR-tekniikan hyödyntämiseen eukaryoottisoluissa eli mm. eläin- ja kasvisoluissa.
Väitejaosto päätyi pitämään patenttia mitättömänä, koska patentin etuoikeuspyyntö aiemmista USA:ssa jätetyistä provisional-hakemuksista oli virheellinen. Euroopassa etuoikeuteen liittyvä käytäntö seuraa tarkasti Pariisin sopimuksessa esitettyjä periaatteita, joiden mukaan oikeus pyytää etuoikeutta on vain ensimmäisen hakemuksen hakijalla tai osapuolella, jolle ensimmäinen hakemuksen hakija on siirtänyt oikeutensa. Pätevän etuoikeuden avulla myöhempi hakemus katsotaan tehdyksi samaan aikaan ensimmäisen hakemuksen kanssa, jolloin myöhemmän hakemuksen uutuutta ja keksinnöllisyyttä tarkastellaan samaa tunnettua tekniikkaa vastaan kuin ensimmäisen hakemuksen.
Tässä tapauksessa CRISPR-tekniikkaan kohdistuvissa ensimmäisissä provisional-hakemuksissa keksijät oli US-käytännön mukaisesti nimetty myös hakijoiksi. Myöhemmässä PCT-jatkohakemuksessa hakijana oli Broad-instituutti, joka ei pystynyt väitekäsittelyssä osoittamaan oikeuksien siirtymistä kaikilta keksijöiltä. Näin ollen patentti kumottiin, koska etuoikeus menetettiin ja patentin esittämä CRISPR-tekniikka oli ehtinyt tulla julkiseksi ennen PCT-hakemuksen jättöä, jolloin keksintöä ei enää voitu katsoa uudeksi.
Patentinhaltija on jo valittanut päätöksestä ja asia on etenemässä valituslautakunnan käsittelyyn. Patentti on rekisteröity yli 15 EP-jäsenmaassa.
Toimi Teelahti valmistui 13.6.2017 US-patenttiasiamieheksi ja on nyt valtuutettu edustamaan asiakkaitamme Yhdysvaltain patenttiviraston asioissa.
Toimi jatkaa asiamiehenä US- ja sähkötiimeissä. Kaksikielisenä (suomi/englanti) hänellä on erinomaiset lähtökohdat välittää tietoa suoraan suomalaisilta keksijöiltä USA:n viraston tutkijainsinööreille, esimerkiksi puhelinpalavereiden kautta. Kokemuksemme on, että suora yhteys virastoon auttaa edistämään hakemuksen käsittelyä sekä vähentämään ongelmatilanteita.
Lisäksi Toimi vahvistaa US-tiimiämme erityisesti automaatio-, säätö- ja ohjelmistotekniikan aloilla. Kompetenssi hoitaa vastineet, valitukset sekä erilaiset muodollisuudet suoraan Helsingistä käsin mahdollistaa asioiden hoitamisen joustavasti, aikaa ja rahaa säästäen.
Uusi EU-tavaramerkkiasetus astui voimaan viime keväänä 23.3.2016 ja toi jo heti mukanaan mittavan määrän muutoksia. Kaikki asetuksen muutokset eivät kuitenkaan astuneet voimaan välittömästi, vaan osaa uudistuksista sovelletaan vasta siirtymäaikojen jälkeen kun niitä koskeva sekundäärilainsäädäntö on saatettu ajan tasalle.
Lokakuun 1. päivästä lähtien kolmella keskeisellä alueella aletaan soveltaa uudistuksia:
Asetusmuutoksen voimaan astumisen myötä tavaramerkkihakemukseen ei enää sovelleta graafisen esittämisen vaatimusta, vaan haettava merkki voidaan esittää missä tahansa asianmukaisessa muodossa yleisesti saatavilla olevaa teknologiaa käyttäen, kunhan esitystapa on selkeä, täsmällinen, itsenäinen, helposti saatavilla oleva, ymmärrettävä, kestävä ja objektiivinen. Muutoksella aletaan soveltaa ns. ”saat sen, mitä näet” –järjestelmää, jossa tavaramerkkirekisterin merkinnät ovat aiempaa selkeämpiä ja helpommin saatavilla sekä haettavissa. Tavoitteena on parantaa käyttäjien oikeusvarmuutta.
Asetusmuutos tuo mukanaan myös EU:n laajuisen tarkastusmerkin käyttöönoton. Joissain maissa vastaava kansallinen merkki on ollut jo käytössä aiemmin (esim. Suomessa Joutsenlippu-merkki). Käytännössä rekisteröity tarkastusmerkki on tae siitä, että ne tavarat ja palvelut, joille merkki myönnetään, vastaavat tiettyä säänneltyä ja valvottua standardia. EU-tarkastusmerkille on kaksi merkittävää rajoitusta: 1) merkin haltija ei voi harjoittaa liiketoimintaa merkin kattamia tavaroita ja palveluita koskien ja 2) merkkiä ei voi hakea sellaisille tavaroille ja palveluille, joilla on suojattu maantieteellinen alkuperä.
Lokakuun alussa voimaan astuu myös koko joukko erilaisia menettelyllisiä uudistuksia ja täsmennyksiä. Näihin kuuluvat mm. se, että mahdollinen etuoikeushakemus on nyt tehtävä heti varsinaisen tavaramerkkihakemuksen yhteydessä, käytön kautta saatuun erottamiskykyyn voidaan vedota toissijaisena vaatimuksena ja väite- ja mitätöintiprosesseissa voidaan aikaisemmat oikeudet todistaa verkkolähdetodisteilla. Myös esimerkiksi käännöksiä ja virastoyhteydenpitoa koskevia säännöksiä on täsmennetty.
Tavaramerkkitiimimme antaa mielellään lisätietoja aiheesta!
UPC-sopimuksen ratifioineet maat punaisella.
UPC:n valmistelukomitea on ilmoittanut, että sopimuksen ratifioinnissa tapahtuneiden viiveiden johdosta yhtenäispatenttituomioistuin (UPC) ei voi aloittaa toimintaansa joulukuussa 2017. Valmistelutoimissa edetään, mutta vielä ei ole selvillä, kuinka pitkästä viiveestä on kysymys.
Lisää epävarmuutta UPC:n toteutumisen aikataululle aiheuttaa Saksassa vastikään tehty valitus, jossa yksityishenkilö väittää UPC-sopimuksen olevan Saksan perustuslain vastainen. Saksan korkein oikeus ei ole vielä käsitellyt valitusta, mutta tuomioistuin on pyytänyt maan presidenttiä jättämään ratifiointiasiakirjan toistaiseksi allekirjoittamatta.
Valmistelukomitean ilmoitus oheisessa linkissä:
https://www.unified-patent-court.org/news/upc-timetable-update-june-2017
Seppo Laine Oy seuraa tiiviisti tilannetta ja tiedottaa asioiden etenemisestä.
Laine IP Oy
Muut yhteystiedot
Puh: (09) 6859 560
Fax: (09) 6859 5610
Sähköposti: posti@laineip.fi
Henkilöstön yhteystiedot
Postiosoite
Laine IP Oy
PL 339
00181 Helsinki
Tilaa uutiskirjeemme
Seuraa meitä
Laskutustiedot
Y-tunnus: 0590525-5
ALV-numero: FI05905255
Operaattori: Nordea
Välittäjän tunnus: NDEAFIHH
Verkkolaskuosoite: FI6221531800060138
Ota yhteyttä
Haku