-
Palvelumme
-
Laine IP:n hallituksen puheenjohtaja vaihtui huhtikuussa 2023. Uusi puheenjohtaja jatkaa yhtiön kehittämistä Laineen perinteitä unohtamatta.
Laine IP Oy:n kevään 2023 yhtiökokous on nimittänyt yhtiön hallituksen uudelle toimikaudelle. Hallituksen uudeksi puheenjohtajaksi on valittu eurooppapatenttiasiamies, US-patenttiasiamies Toimi Teelahti Laineelta. Hallituksessa jatkavat jäseninä edellisvuosien puheenjohtaja Kathy Wasström ja lisäksi Simo Hovi, Tom-Erik Hagelberg ja Mirja Matilainen.
Toimi on tullut monelle asiakkaallemme tutuksi erityisesti US-patenttiprosekuution kautta. Hän on ollut Laineella vuodesta 2016 ja sitä ennen hän oli perustajana ICT-alan startupissa. Erityisesti asiakaskokemuksen ja työntekijäkokemuksen kehittäminen ovat Toimin kiinnostuksen kohteita. Toimi kiittää kaikkia Lainelaisia luottamuksesta ja kiittää myös edellistä puheenjohtajaa Kathyä hänen tekemästään esimerkillisestä työstä.
” IPR-ala tulee lähivuosina uudistumaan voimakkaasti. Tästä hyvä esimerkki on yhtenäispatenttijärjestelmän voimaantulo Euroopassa. Meillä on Laineella nuori ja innokas porukka, joten meillä on erinomaiset mahdollisuudet kehittää toimintaamme vielä paremmaksi ja jatkaa kasvun tiellä toimialamuutosten siivittämänä. Otan myös mielelläni vastaan tarjontamme kehittämiseen liittyviä ideoita alan toimijoilta,” toteaa Toimi.
Eurooppapatenttiasiamies Kathy Wasström jatkaa Laineen hallituksessa nyt jäsenenä. Kathy toteaa:
” Hallitustyössä uusien ajatusten ja uusien ideoiden esille tuominen on elintärkeää ja puheenjohtajana olen ohjannut tätä työtä. Tämä tehtävä on ollut aivan mahtava kun kyseessä on mielestäni paras firma ja ihanin henkilöstö ikinä. Halusin kuitenkin siirtää kapulan seuraajalleni ennen kuin itselläni jämähtävät ajatukset paikoilleen. Olen erittäin tyytyväinen valintaamme uudeksi puheenjohtajaksi. Toimilla on tuoreita ja innostavia ajatuksia, jotka sopivat erinomaisesti meidän firmaamme ja joiden etenemistä toteutusvaiheeseen odotan mielenkiinnolla. ”
Laine IP kiittää edellistä hallitusta työstään ja toivottaa onnea uudelle hallitukselle.
Patentin hakijaa voi ihmetyttää, miksi USA:n patenttiviraston lopullinen välipäätös (Final Office Action) ei olekaan lopullinen. Toisaalta Euroopan patenttiviraston suullinen käsittely voi olla hakemuksen kannalta viimeinen niitti. Asiantuntijamme Toimi Teelahti valottaa järjestelmien eroja.
Yleisesti ottaen patentointiprosessin käynnistää hakijan pyyntö saada patenttisuojaa patenttihakemuksen patenttivaatimuksissa määrittelemälleen keksinnölle. Patenttiviranomainen käy patenttivaatimukset läpi ja tekee alustavan arvion patentoitavuudesta. Hakijan pyyntö ja viranomaisen tulkinta keksinnön uutuudesta ja keksinnöllisyydestä voivat olla varsin kaukana toisistaan riippuen esimerkiksi viraston löytämistä viitejulkaisuista. Käsittelyn aikana osapuolten (hakija ja virasto) näkemykset usein lähestyvät toisiaan välipäätöskierrosten myötä ja saavutetaan yhteisymmärrys. Toki eri lainkäyttöalueiden lait ja määräykset vaikuttavat olennaisesti siihen, miten käsittely sujuu ja miten se aikanaan päättyy.
EPOssa käsittely voi päättyä ”nahkurin orsilla”
Eurooppalaisen patenttihakemuksen käsittely alkaa rivakasti tutkimusraportilla (ESR), jonka saa n. 4 – 8 kuukauden kuluttua hakemuksen vireillepanosta. ESR:ssä tutkijainsinööri esittää löytämänsä estejulkaisut ja saattaa tarvittaessa huomauttaa mm. vaatimusten selkeydestä. EPO:ssa estejulkaisuja tulee harvoin lisää käsittelyn aikana ja välipäätösten välillä voi usein mennä vuosi tai ylikin.
Kaikki loppuu aikanaan ja niin myös eurooppalaisen patenttihakemuksen käsittely. Jos muutaman varsinaisen välipäätöksen jälkeen ei yhteisymmärrystä ole löytynyt, EPO useimmiten kutsuu hakijan suulliseen käsittelyyn (Oral proceedings in Examination), jossa on ns. ”tulos tai ulos” –periaate: Lopputuloksena on usein joko myönnetty patentti tai hylätty hakemus. Käsittely kestää tyypillisesti joitakin tunteja ja siinä ratkotaan viraston ja hakijan väliset erimielisyydet. Mahdollisen hylkäyspäätöksen jälkeen hakija voi valittaa (Appeal) tai tehdä jaetun hakemuksen (Divisional application), mutta nämä vaihtoehdot ovat jokseenkin kalliita.
USA:ssa prosessi voi jatkua pitkäänkin
USA:n patenttivirasto USPTO ei laadi erillistä tutkimusraporttia vaan antaa suoraan välipäätöksen noin 14 kuukauden kohdalla (tosin aikataulussa on suurta vaihtelua tekniikanaloittain). Toisin kun EPO:ssa, USPTO:n tutkija hakee julkaisuja jokaisen välipäätöksen kohdalla. Tämän vuoksi onkin varsin yleistä, että estejulkaisuja tulee lisää käsittelyn aikana. Käsittelyn alettua välipäätöksiä tulee noin kaksi tai kolme vuodessa. Tyypillisesti joka toinen välipäätös on ”Final”, joka tarkoittaa sitä, että hakijan on pyydettävä lisäkäsittelyä (Request for Continued Examination, RCE). Lisäkäsittely myönnetään automaattisesti maksua vastaan.
Yllä olevan takia USA:ssa virasto ei käytännössä koskaan lopeta hakemuksen käsittelyä, vaan prosessi voi kestää niin pitkään kuin hakija on valmis maksamaan uusista välipäätöskierroksista. Osittain tämän takia yhteisymmärrys hakijan ja viraston välillä voi syntyä erittäin hitaasti.
US-tutkijan esittämiä hylkäysperusteita voi haastaa esimerkiksi valituksen (Appeal) kautta, joka on halvempi kuin Euroopassa. Lisäksi USA:ssa hakija voi tehdä suhteellisen helposti ja edullisesti jatkohakemuksia (Continuation application), joissa on sama patenttiteksti ja etuoikeuspäivä mutta eri vaatimukset. Tämä antaa mahdollisuuksia laajentaa jo saatua patenttisuojaa. Esimerkiksi patentin myönnön yhteydessä voidaan tehdä jatkohakemus, jossa haetaan suojaa eri keksinnölle kuin mitä myönnetyssä patentissa. Toki alkuperäisessä hakemuksessa tulee olla tarvittavat tiedot myös jatkohakemuksen keksinnöstä.
Yhteenveto; tiedä missä olet ja minne menet
Yllä olevan mukaisesti sekä USA:ssa että Euroopassa on oletus, että osapuolten näkemykset lähestyvät toisiaan. Kuitenkin eroja löytyy: Euroopassa virasto ”viheltää pelin poikki”, jos käsittely pitkittyy. USA:ssa taas hakija joutuu itse arvioimaan, miten pitkittynyt käsittely saadaan haluttuun lopputulokseen. Molemmissa maissa on tärkeä tiedostaa, monesko välipäätöskierros on menossa; onko vielä ns. ”varaa yrittää” laajaa suojaa vai pitäisikö omia patenttivaatimuksia kaventaa, jotta patentti tulee ylipäätään myönnetyksi. Kuten aina, patentin suojapiirin tulee olla liiketoiminnan kannalta järkevä.
Toimi ja muut asiantuntijamme auttavat mielellään eri maiden patenttiprosessien kanssa.
EUIPO:n pk-yrityksille suunnattu SME Fund -avustusohjelma jakaa taloudellista tukea IPR-oikeuksien suojaamista varten. Osana tätä ohjelmaa tukikelpoiset pienet ja keskisuuret yritykset voivat hakea patenttiseteliä, joka auttaa kattamaan patentointiin liittyviä kuluja. Älä siis jätä innovaatioitasi suojaamatta, vaan hae rahanarvoinen etusi nyt! Haku on nyt auki.
Huom! Muistathan ensin odottaa myönteistä tukipäätöstä ja arvosetelin saamista, sillä tukea ei voi hakea patenttihakemuksen tekemisen jälkeen.
Vuoden 2023 EUIPO:n SME Fund -tukiohjelma jatkuu 8.12.2023 asti ellei tukirahoja myönnetä sitä ennen loppuun. Koska tukea on siis tarjolla rajallinen määrä, kannattaa hakemus laittaa vireille ensi tilassa.
Lue lisää SME Fund -ohjelmasta EUIPO:n verkkosivuilta täältä tai ole suoraan yhteydessä asiantuntijaamme:
+358 44 070 4779
Muista myös SME Fundin tavaramerkki ja IP scan -voucherit! Lue lisää aiemmasta uutisestamme täältä.
Patenttivaatimus, joka on samassa kategoriassa (esim. laite, järjestelmä, menetelmä) kuin jokin muu vaatimus, ja sisältää kaikki sen piirteet. Usein epäitsenäinen vaatimus viittaa spesifisesti johonkin toiseen vaatimukseen numerolla.
Virallinen maksu, joka on maksettava jotta hakemus pysyy vireillä. Joissain maissa hakemusta ei saa vireille ilman hakemusmaksua. Hakemuskäsittelyn aikana tulee tyypillisimmin maksaa myös muita virallisia maksuja käsittelyn eri vaiheissa.
Patenttivaatimus, joka ei viittaa johonkin toiseen vaatimukseen, eikä sisällä minkään toisen, samassa kategoriassa olevan vaatimuksen asiasisältöä. Vaatimus 1 on käytännössä aina itsenäinen vaatimus, jonka jälkeen tulevat siihen viittaavat epäitsenäiset vaatimukset, ja tämän jälkeen mahdollinen toinen itsenäinen vaatimus.
Mikäli hakemus sisältää enemmän kuin yhden keksinnön (joko lähtökohtaisesti tai koska vaatimuksia on rajoitettu), voidaan toinen tai muut keksinnöt jakaa omaksi hakemuksekseen. Jaettu hakemus voi sisältää vain samaa asiaa kuin alkuperäinen hakemus, ja se saa saman alkupäivän kuin alkuperäinen hakemus (kantahakemus).
Patenttivaatimukset tulee mahdollisuuksien mukaan kirjoittaa ns. kaksiosaisiksi, jolloin vaatimus alkaa johdanto-osalla. Johdanto-osa sisältää ne keksinnön piirteet, jotka ovat tunnettuja, ja päättyy sanoihin “tunnettu siitä, että”.
Mallihakemuksen suojapiiri määräytyy kuvien perusteella, joten kuvien tulee olla tarkkaan markkinoille tuotavaa tuotetta kuvaavia. Joissain tapauksissa tavaramerkkihakemuksenkin suojapiiri määräytyy kuvan perusteella. Patentti- ja hyödyllisyymallihakemuksissa on usein keksintöä esittäviä kuvia, jotka auttavat ymmärtämään keksinnön. Tällöin kuvien ei tarvitse olla mittatarkkoja, vaan ne voivat olla yksinkertaistettuja.
Samaan malliin, tavaramerkkiin tai keksintöön liittyvät hakemukset eri maissa muodostavat perheen. Perhe perustuu etuoikeushakemukseen, eli perheeseen kuuluvat kaikki ne hakemukset/rekisteröidyt suojat, joilla on sama etuoikeus, sekä ko. etuoikeuden perusteena oleva suoja.
Patentti- ja hyödyllisyysmallihakemuksissa on suojan määrittävien vaatimusten lisäksi selitysosa, jossa keksintöä kuvataan tarkemmin ja monisanaisemmin. Selitysosassa on tyypillisesti hyvin lyhyt johdanto, lyhyt taustaosuus, joka kertoo tekniikan tasosta, sekä keksinnön kuvaus. Keksinnön kuvauksessa on usein myös erilaisia vaihtoehtoja keksinnön eri piirteille, myös sellaisia jotka eivät ole vaatimuksissa. Selitysosassa voi myös olla esimerkkejä, erityisesti kemian alalla.
Keksinnöllä on usein erilaisia suoritusmuotoja, jolloin itsenäisen vaatimuksen mukainen keksintö on suoritusmuodoista suppein (eli siinä on vähiten piirteitä), ja muissa suoritusmuodoissa on lisäpiirteitä. Suoritusmuotoja kuvataan patenttivaatimuksissa ja selitysosassa pääasiassa sen takia, että mikäli itsenäinen vaatimus ei osoittaudu sellaisenaan patentoitavaksi, voidaan suojapiiriä supistaa johonkin esitettyyn suoritusmuotoon.
Patenttihakemuksissa on myös tiivistelmä, joka kertoo keksinnön lyhyesti (tyypillisesti maksimissaan 150 sanalla). Tiivistelmällä on useimmissa järjestelmissä ainoastaan informatiivinen rooli, ja sen lopullisen sisällön päättää patenttiviraston tutkija.
Rekisteröity tavaramerkki ei kata kaikkia olemassa olevia tavaroita ja palveluita, vaan ne on yksilöitävä hakemus jätettäessä. Tätä helpottamaan on luotu tavaramerkkien luokitusjärjestelmä, joka on käytössä lähes kaikkialla maailmassa. Luokitusjärjestelmä perustuu 45 tavara- ja palveluluokkaan, jotka sisältävät päivittyvät, aakkoselliset listat niihin kuuluvista yksittäisistä tavaroista ja palveluista. Tavaramerkkihakemukseen merkitään luokitusta hyväksikäyttäen ne tavarat ja palvelut, joille yksinoikeutta haetaan. Valitut tavaramerkkiluokat ja niiden sisältämä tavarat ja palvelut siten määrittävät lopullisen tavaramerkkirekisteröinnin suoja-alan.
Kaksiosaisen patenttivaatimuksen se osa, joka esittää keksinnön uudet ja keksinnölliset piirteet. Tunnusmerkkiosa on vaatimuksessa sanojen “tunnettu siitä, että” jälkeen.
Patenttien ja hyödyllisyysmallien suojapiiri määritellään patenttivaatimuksissa (patenttihakemus/patentti) tai suojavaatimuksissa (hyödyllisyysmallit). Vaatimukset siis sanallisesti kuvaavat keksinnön, jolle suojaa haetaan tai on saatu. Vaatimukset ovat siis tärkein osa hakemusta. Niiden tulee olla selkeitä ja yksiselitteisiä, sekä ymmärrettävissä yksinään, ilman selitysosan tai kuvien apua. Niihin voidaan lisätä kuitenkin kuvissa käytettävät viitenumerot, mutta viitenumerot eivät vaikuta suojapiiriin.
Lisää IPR-alan lyhenteitä löydät täältä.
A few considerations with the change:
If you have any questions on the new eGrants (US electronic patents), please do not hesitate to contact Mark Scott or a member of our US IP Team.
A link to the USPTO announcement page on the subject
Keksinnöllisyyttä arvioidaan Euroopan patenttivirastossa (EPO) sekä joissakin muissa virastoissa, mm. PRH:ssa, käyttäen ongelma-ratkaisu -periaatetta. Tärkeä osa tätä periaatetta on tekninen vaikutus, jonka piirre tai piirteet, jotka erottavat keksinnön lähimmästä tekniikan tason julkaisusta, saavat aikaan.
Kuten tässä jutussa kerroimme, asiasta oli vireillä kysymys Euroopan patenttiviraston laajennetussa valituslautakunnassa. Päätös on vihdoin annettu, mutta minkälainen se on? Pitääkö hakemukset laatia jatkossa eri tavalla? Vaikuttaako päätös johonkin muuhun asiaan?
Vetoomuksen lähetteessä kysyttiin, miten vapaan todistusharkinnan periaate (principle of free evaluation of evidence) tulee ottaa huomioon, kun kyseessä on teknisen vaikutuksen osoittaminen julkaisulla, joka on myöhempi kuin patenttihakemuksen tekemispäivä (tai hakemuksen etuoikeuspäivä).
Laajennettu valituslautakunta muotoili kysymyksiä hieman, ja toteaa päätöksessään hyvin selvästi, ettei ole mahdollista jättää huomioimatta todisteita, jotka eivät ole olleet julkisia ennen hakemuksen tekemispäivää, pelkästään tästä syystä. Päätöksessä todetaankin, että vapaan todistusharkinnan periaatetta tulee noudattaa myös silloin, kun hakija tai haltija toimittaa todisteita teknisestä vaikutuksesta hakemuksen tekemispäivän jälkeen.
Laajennetun valituslautakunnan muotoilu eroaa hieman mm. siitä, mikä on EPOn käyttämän Guidelines-oppaan (Guidelines for examination at the EPO) muotoilu.
Päätöksen mukaan hakija tai haltija voi vedota tekniseen vaikutukseen, jos alan ammattilainen, tuntien yleisen tekniikan tason sekä alkuperäisen hakemustekstin, olisi ymmärtänyt tämän vaikutuksen sisältyvän (encompass) hakemuksen tekniseen opetukseen ja ilmentävän (embody) samaa alkuperäistä keksintöä. Guidelines (G-VII, 5.2) taas muotoilee asian niin, että uusi, myöhemmin esille tuotu tekninen vaikutus voidaan ottaa huomioon, mikäli alan ammattilainen tunnistaisi tämän vaikutuksen alkuperäisen teknisen ongelman vihjaamaksi tai siihen liittyväksi.
Erona on siis se, että aiemmin tekninen vaikutus on liitetty hakemuksessa alun perin esitettyyn tekniseen ongelmaan, mutta uudessa päätöksessä viitataan yleisemmin hakemuksen tekniseen opetukseen sekä keksintöön. Tämän perusteella on siis odotettavissa, että asiaa tulkitaan jatkossa jonkin verran aiempaa vapaammin. Mielenkiinnolla odotamme, miten maaliskuussa 2024 voimaan tulevassa Guidelines’in seuraavassa versiossa asia muotoillaan.
Kuten odotettua, päätöksessä tuodaan myös esille se, ettei kysymykseen ole mahdollista antaa selkeää, kaikkiin tapauksiin sopivaa kyllä- tai ei-vastausta, vaan kysymys on ratkaistava aina tapauskohtaisesti. Jostain syystä päätöksen mukaan lopputulos voi riippua myös jossain määrin tekniikan alasta. Patentoitavuuden edellytysten tulisi kuitenkin olla samat tekniikan alasta riippumatta, joten nähtäväksi jää myös, miten tätä päätöksen kohtaa tulkitaan käytännössä.
Käytännössä voitaneen sanoa, ettei asia muutu ainakaan hakijan ja haltijan kannalta huonompaan suuntaan. Myös kolmansien osapuolien oikeudet on jatkossakin turvattu, sillä tämän päätöksen jälkeenkään hakijalla tai haltijalla ei ole mahdollista ns. vetää hatusta jotain täysin uutta ja yllättävää teknistä vaikutusta, joka ei mitenkään liity alkuperäiseen keksintöön, ja näin perustella validisti keksinnöllisyyttä.
Ei siis vaikuta siltä, että tämä uusi päätös vaikuttaisi hakemusten laatimiseen. Edelleenkin tulee hakemusta laadittaessa yrittää esittää kaikki mahdolliset tekniset ongelmat, jotka keksintö ja sen eri suoritusmuodot ratkaisevat, ja pyrkiä lisäämään näihin myös todisteita ja tukea hakemukseen.
Erityisesti kemian ja biotekniikan alalla kuitenkin usein tarvitaan keksinnön mukaisten esimerkkien lisäksi vertailuesimerkkejä keksinnöllisyyden tueksi. Päätöksen G2/21 mukaan hakijan ei siis edelleenkään tarvitse tehdä kattavaa ennakkouutuustutkimusta kaikkien mahdollisten lähelle tulevien julkaisujen löytämiseksi, ja niiden mukaisten vertailuesimerkkien lisäämiseksi hakemukseen. Toki tulee muistaa, että päätös pätee vain EPOssa, eikä esimerkiksi Euroopan ulkopuolella.
Edellä esitetyn lisäksi voidaan todeta, että päätöksen välipäätelmissä todetaan myös selkeästi, että EPOn valituslautakuntien päätösten mukaan on selvää, että myöhempiä tuloksia voidaan käyttää selityksen riittävyyden perustelemiseen huomattavasti suppeammin, kuin keksinnöllisyyden osoittamiseen. Esimerkit ja vertailuesimerkit tulevat siis jatkossakin olemaan tärkeitä jo hakemusta kirjoitettaessa.
Päätös löytyy täältä.
Laine IP:n patenttiassistentti Eija Kurvinen suoritti onnistuneesti viime vuoden lopulla ensimmäistä kertaa järjestetyn European patent administration certification-kokeen (EPAC-koe). Kokeen tarkoituksena on testata kandidaattien eurooppapatenttisopimuksen (EPC), patenttiyhteistyösopimuksen (PCT) ja Pariisin sopimuksen muodollisuuksien osaamista, sekä eurooppapatenttijärjestelmään kuuluvien maiden kansallisten lakien osaamista EP-hakemuksiin ja -patentteihin liittyen.
Vastaavaa koetta ei Euroopan tasolla ole aiemmin ollut, ja kokeen inspiraationa lieneekin käytetty joissain maissa, kuten Saksassa, olevaa vastaavaa assistenttikoetta. Valmistautumisaika oli varsin lyhyt, sillä kokeesta ilmoitettiin ensimmäisen kerran vasta kesällä, koemateriaalia oli saatavilla syyskuussa, ja ensimmäisiä mallikysymyksiä lokakuussa.
Koe koostuu kahdesta osasta, ensimmäisestä monivalintakysymyksiä sisältävästä osasta sekä toisesta avoimia kysymyksiä sisältävästä osasta. Toinen osa tarkistetaan vain, jos ensimmäisestä osasta saa riittävästi pisteitä.
Koe on vaativa, sekä kysymysten tason että aikapaineen takia. Osa kysymyksistä koski myös tilanteita, joita ei yleensä perustyössä tule vastaan. Kysymyksiä onkin suositeltu harjoittelumateriaaliksi myös eurooppapatenttiasiamiestutkintoon (EQE) harjoitteleville kandidaateille, mikä kuvaa hyvin niiden vaativuustasoa.
Laine IP onnittelee Eijaa lämpimästi tästä hienosta suorituksesta sekä rohkeudesta osallistua heti ensimmäiseen kokeeseen! Olemme ylpeitä siitä, että olet osa tiimiämme.
Kolmella Laine IP:n eurooppapatenttiasiamiehellä, Mirja Matilaisella, Jarkko Tiilikaisella ja Kaisa Suomisella on lisäkoulutukseen perustuva edustusoikeus 1.6.2023 toimintansa aloittavassa yhdistetyssä patenttituomioistuimessa (Unified Patent Court, UPC). Mirjalla ja Kaisalla on Strasbourgin yliopiston myöntämä Diplôme d’Université d’Etudes Superieures sur le Contentieux des Brevets en Europe. Jarkolla taas Politecnico di Milanon myöntämä Certificato di superamento dell’esame conclusivo del Corso di Proprietà Industriale – Brevetti.
Mirjalla, Jarkolla ja Kaisalla on siis oikeus mm. tehdä asiakkaiden puolesta eurooppapatenttien opt out-pyynnöt ilman valtakirjaa, mikä vähentää muodollisuuksia.
He voivat tarvittaessa myös edustaa osapuolia loukkaus- tai mitätöintikanteissa, joskin suosittelemme niihin mukaan myös asianajajaa.
Laine IP:n edustusoikeuden omaavien eurooppapatenttiasiamiesten määrä tulee jatkossa kasvamaan, kun Laine IP:n eurooppapatenttiasiamiehet osallistuvat lisäkoulutukseen.
Lisätietoja UPC:stä täältä.
Hakemuksen tekemispäivä (ks. alla). Mikäli hakemus pyytää validisti etuoikeutta, alkupäivä on etuoikeuspäivä, kun arvioidaan uutuutta ja keksinnöllisyyttä.
Hakemus tehdään yleensä ensin yhteen virastoon, ja etuoikeusajan (suojamuodosta riippuen 6 tai 12 kuukautta) kuluessa hakemuksen voi jättää muihin virastoihin, jolloin hakemuksen esittämää tavaramerkkiä, mallia tai keksintöä tutkittaessa se katsotaan tehdyksi etuoikeuspäivänä. Etuoikeusaika siis antaa hakijalle mahdollisuuden miettiä missä suojaa halutaan, usein saada ensimmäinen viraston mielipide, ja hankkia esimerkiksi rahoitusta suojaamiseen muissa maissa.
Päivä, johon mennessä jotakin tulee tehdä. Määräpäivät tulevat tyypillisesti joko laista (kuten etuoikeusajan päättyminen), tai viraston välipäätöksestä. Joihinkin määräpäiviin saa lisäaikaa joko pyytämällä tai pyytämällä ja maksamalla, osaa määräpäivistä ei voi siirtää.
Suojan päättyminen. Suoja voi päättyä joko suoja-ajan päättyessä, tai kun suojaa ei enää haluta ylläpitää.
Jos viraston välipäätökseen ei vastata, tai jätetään tekemättä jokin muu vaadittu toimenpide, hakemus yleensä jää sillensä, eli ei ole enää vireillä. Kyseessä ei siis ole aktiivinen toimenpide, kuten peruuttaminen, vaan passiivinen tapahtuma. Usein sillensä jääneen hakemuksen saa uudestaan vireille, kunhan määräajassa (useimmiten kaksi kuukautta) pyytää hakemuksen uudelleen käsiteltäväksi ottamista, maksaa virallisen maksun ja hoitaa tekemättä jääneen asian/asiat.
Suoja-ajalla tarkoitetaan yleensä sitä aikaa, jonka suoja on voimassa maksimissaan. Tavaramerkkirekisteröinnit voivat olla voimassa ikuisesti, kunhan rekisteröinti uudistetaan ajallaan, ja usein myös todistetaan virastolle, että merkki on käytössä. Mallirekisteröinnit sekä patentit ja hyödyllisyysmallit ovat voimassa vain rajoitetun ajan, mallit yleensä 15-25 vuotta maasta riippuen, patentit 20 vuotta ja hyödyllisyysmallit 10 vuotta. Tyypillisesti nämäkin vaativat uudistamista eli uudistusmaksujen maksamista.
Päivä, jolloin hakemus tehdään eli jätetään virastoon niin, että se täyttää tekemispäivän saamiseen vaadittavat ehdot. Mikäli hakemus on puutteellinen, ei tekemispäivää saa ennen kuin puutteet on korjattu.
Täältä löydät IPR-alan lyhenteet
UP&UPC – mitä kilpailijanne tekevät?
Lämpimästi tervetuloa UP/UPC-aiheiseen webinaariimme to 30.3.2023 klo 10-10.45. Käymme asiantuntijamme Jari Niemisen johdolla läpi yhtenäispatenttijärjestelmän tilannetta ja keskitytään erityisesti kilpailijoihin. Jari pohtii muun muassa seuraavia aiheita:
Esityksen jälkeen on mahdollisuus esittää kysymyksiä ja jatkaa keskustelua aiheesta.
Tervetuloa mukaan!
Ilmoittaudu tästä.
Laine IP Oy
Muut yhteystiedot
Puh: (09) 6859 560
Fax: (09) 6859 5610
Sähköposti: posti@laineip.fi
Henkilöstön yhteystiedot
Postiosoite
Laine IP Oy
PL 339
00181 Helsinki
Tilaa uutiskirjeemme
Seuraa meitä
Laskutustiedot
Y-tunnus: 0590525-5
ALV-numero: FI05905255
Operaattori: Nordea
Välittäjän tunnus: NDEAFIHH
Verkkolaskuosoite: FI6221531800060138
Ota yhteyttä
Haku