Siirtokirja ei ole pelkkä muodollisuus

Kenellä on oikeus keksintöön?

Patentin hakijalla tulee olla oikeus keksintöön, jolle patenttia haetaan. Tämän hetken oikeuskäytännön mukaan keksinnön tekijä, ja siis alkuperäinen omistaja, on aina luonnollinen henkilö (ks. esim. EPOn valituslautakunnan päätös J 8/20*, joissa tekoäly nimeltä DABUS oli ilmoitettu keksijäksi; EPOn mielestä tekoäly ei voi olla keksijä).

Maasta riippuen keksijällä voi olla velvollisuus ilmoittaa keksinnöstä työnantajalleen, ja työnantajalla voi tietyin edellytyksin olla oikeus ottaa oikeudet keksintöön. Mm. Suomen työsuhdelaki määrää näin. Mikäli keksijä ei kuitenkaan ole työsuhteessa hakijaan, tai työsuhdekeksintölain edellytykset eivät täyty, tulee oikeus keksintöön siirtää erillisellä siirtokirjalla.

Miten oikeudet voi siirtää?

Tyypillisimmin oikeudet siirretään yksinkertaisella lomakkeella, johon merkitään mikä keksintö siirretään (esimerkiksi otsikon ja/tai vaatimuksen 1 avulla), mitä oikeuksia siirretään (usein keksintö, etuoikeus ja mahdollisesti hakemus), kenelle siirretään, sekä siirtäjän nimi, allekirjoitus ja päiväys. Joissakin maissa vaaditaan myös siirron vastaanottajan allekirjoitus.

Siirtokirja voidaan tehdä myös ns. vahvistavana, jolloin kirjallisesti vahvistetaan aiempi sopimus, kuten suullinen sopimus tai siirtyminen työsuhdekeksintölain perusteella. Vahvistava siirtokirja voidaan tehdä myös silloin, kun oikeudet ovat siirtyneet jonkin sopimuksen nojalla, mutta sopimusta ei haluta toimittaa virastoon. Usein tällaiset siirtokirjat ovat yritysten välisiä, tai oikeuksien siirrosta on sovittu työsopimuksella (ei mahdollista Suomessa).

Milloin oikeudet tulee siirtää?

Hakijalla tulee olla oikeus keksintöön, kun hakemus tehdään virastoon. Näin ollen oikeudet tulee siirtää viimeistään hakemuksen tekemispäivänä, ennen hakemuksen tekemistä.

Mitä tapahtuu, jos siirtoa ei ole tehty oikein?

Pahimmillaan hakemus ei ole lainkaan validi, tai oikeutta etuoikeuteen ei ole (ja tämän seuraus saattaa olla, ettei keksintö ole uusi tai keksinnöllinen). Useimmiten oikeuksien siirtoon liittyvät ongelmat tulevat ilmi vasta, kun hakemus on jo myönnetty patentiksi, ja sen pätevyyttä arvioidaan joko väite- tai oikeuskäsittelyssä. Tällöin on siis jo käytetty merkittävästi rahaa suojan saamiseen, ja suoja on vieläpä muitakin osapuolia kiinnostava, sillä se halutaan kumota tai sitä halutaan rajoittaa.

Osa virastoista vaatii toimittamaan siirtokirjan, osalle riittää hakijan tai asiamiehen ilmoitus siitä, miten oikeudet ovat siirtyneet. Virastot eivät useimmiten sen enempää tutki asiaa, ellei ole ilmeistä, että oikeuksien siirrossa on ongelma. Tällainen ongelmatilanne voisi olla esimerkiksi sellainen, että etuoikeushakemuksessa on kaksi hakijaa, ja vain toinen näistä on hakijana käsittelyn alla olevassa hakemuksessa, eikä virastolle ole ilmoitettu mitään oikeuksien siirtymisestä etuoikeushakemuksen hakijoiden välillä.

Lopuksi

Oikein ja ajallaan tehty siirtokirja on siis hakijan kannalta erittäin tärkeä asiakirja.

Siirtoasiat ovat nyt myös ns. tapetilla EPOssa, jossa etuoikeuden siirtymiseen liittyvä kysymys (G1/22) on parhaillaan vireillä laajennetussa valituslautakunnassa. Kirjoitamme aiheesta lisää, kun päätös saadaan (todennäköisesti vuonna 2023 tai 2024).

*Päätös ei kokonaisuudessaan ole vielä saatavana, mutta EPO on antanut tiedotteen suullisen käsittelyn, eli päätöksen, lopputuloksesta: https://www.epo.org/law-practice/case-law-appeals/communications/2021/20211221.html

Kirjoittaja

Kaisa Suominen